Keskiviikkona 7.6. iloton bändi valtasi lavan Tavastialla. Heidän kolkkoa musiikkiaan oli paikalle saapunut kuulemaan parisensataa ihmistä. Kalsea keikka alkoi yhdentoista maissa.


Kaikki hetket ankean levyn parissa olivat kannattaneet, pystyinhän nyt fiilistelemään jokaista biisiä laulamalla mukana. Live-esiintymisen parhaimmassa kohdassa jouduin hopeaisen pyörrytyksen valtaan.


Varsinaista tuudittamista keikka ei ollut, mutta joukkoon mahtui herkkiäkin hetkiä. Herkistelylempparini oli ehdottomasti Any Given Day. Encoret Caleb tuli aloittamaan yksin kitaran kanssa, laulaen hempeän M:n Burns Inside -levyltä, ja Hallelujah-coverin.

Joopa joo, nokkeluudet sikseen. Bleak onnistui vakuuttamaan keikallaan, että vaikka olin aluksi vähän pettynyt Burns Insideen, levyä ei silti kannata olla kuuntelematta. Uskoisin, että Kaalepin laululla oli tähän vaikutusta: miehen ääni pääsee oikeuksiinsa paremmin livenä kuin äänitteellä. Ja mahtava ääni se onkin! Huh. Koko bändi vaikutti hieman kypsemmältä kuin uuden vuoden ensinäkemällä, mutta se saattoi olla vain kuvitelmaa. Toisaalta tällä välin Bleak on kai kulkenut markkinointikoneiston siivilän läpi, joten varmaan särmät ovat siinä samalla hioutuneet. Keikka oli kertakaikkiaan mainio! Bonusta illalle oli se, että näimme Antin kanssa ensimmäistä kertaa blogaajan, Duussin, in real life, IRL. Hauska olikin tavata! Duussi kertoi oman näkemyksensä keikasta myös. Olen kaikessa muussa melko lailla samaa mieltä, paitsi että minusta Calebin ei ole pakko luopua rokkieleistään ollenkaan. Hyvältä ne näyttää (kuten koko mies).


Nyt aion suunnitella kesäni niin, että pääsen näkemään pliikin uudestaan Wanaja Festivalille. Maija, majapaikka kai löytyy? :)

P.S. Lissee kuveja löytyy tuolta.