Huhhuh. Selviän pikkuhiljaa äskeisistä änärjii-pileistä. Lopetus oli jotain käsittämätöntä, koska löysin jälleen uusia puolia itsestäni. No, tanssimusiikki potkii siis keskiviikkoöiseen tapaan, mutta enpä tiennyt osaavani (ainakin melkein) kirkua keikalla. Vastuun kantaa BWO:n (Bodies Without Organs) ihkuakin ihanampi laulaja, mikähänenniminytonkaaneikaisilläväliä. (Pakko oli katsoa: nimi on Martin, ja syntymäaika 23.6.1982. Eli vähän vanhempi kuin minä, huh. Nuoria muusikkopoikia tullut liikaa ihasteltua.) Hän on jumalainen. Syvältä sisimmästäni kumpusi väkisin esiin huudahdus: IHANA! Hellimmät tunteeni lähtivät siis kohti lavaa.

Mahtavaa, näin myös Tapani Kansan livenä ensimmäistä kertaa ikinä. Tai ainakin "mahtavaa". R.A.K.A.S. on kuitenkin tietylle porukalle Se Erityinen Biisi.

Stella oli superihku, haluan normaalille keikalle! Happoradio oli bändilentsusta huolimatta mainio. Keikalla unohtui sekin, että joku ikävä ihminen läikytti kymmeniä prosentteja siideristäni suoraan rinnuksilleni ennen soiton alkua. Vähän tahmea olo vieläkin, muuten.

Päivän biisi on kuitenkin ehdottomasti: BWO - Temple of Love *pogoilel* *ketkuttel* *heiluttel* <-- kuvittele tuon perusteella tanssityylini