Harvoja lukijoitani säälimättä jaarittelen jälleen kerran samasta bändistä, Bleakista. Mutta te ette ymmärrä! Bleak on ehkä jännittävin bändi ikinä. Ainakin siis minulle, keikalla. Hämeenlinnassa heinäkuussa jännitin kovasti, että milloin sattuu Kaaleppia otsaan, kun bändin pojat vetivät rokkenrollia kitarat heiluen samalla kun vokalisti hoippui siellä täällä heidän välissään. Tämä on eräänlainen perusjännitys keikoille. (Eikä muuten vielä ole pahemmin kopsahtanut.)


Tänään (eilen) Tampereen Klubilla olikin ihan toinen jännitys ilmassa. Kaapeli ilmoitti heti ensimmäisen biisin jälkeen, että ääni on rikki ja ihme että kuuluu ollenkaan. Siinä sitten onnistuin jännittämään, että miten äänen kanssa käy. Ilmeet olivat ainakin välillä tuskaisia kovimpien repäisyjen jälkeen, mutta turhaan jännitin taas. Ääni kesti nuhaisenakin, ja pääsi ansaitsemaansa lepoon.


Seuraavalla Pliikin keikalla otan pari tuopposta. Jos vaikka se menis sillä si helpommin.

Good Girl on muuten päivän suosikkipiisi.

* * *

Edit: kaksi asiaa jäi sanomatta. 1) Bändi soitti yhden uutuusbiisin, jonka nimi ei kylläkään selvinnyt minulle. Seuraavan levyn kamaa, kuulemma, joskin jo 10 vuotta sitten tehty biisi. 2) Tänksis Kispelle keikkaseurasta!