Järkyttyneenä luin myös tän päivän hesarin nettisivuja: Kirka on kuollut!

Mieleeni palaavat lapsuuden automatkat, jolloin kuuntelimme Kirkaa, isän suosikkilaulajaa. Tätä jatkui toisinaan myös lentopallomatkoilla, jolloin saimme useasti kuunnella esim. Kirkan Hengaillaan. Ja siitähän muodostimme omankin version: Tää päivä ollaan vaan ja hengaillaan, ei mennä pelaamaan...

En tiedä miten juuri tänään eksyin sun blogiisi, mutta tähän oli pakko kommentoida jotain...

Oih, Pulleroko se kommentoi! Kyllä, Kirka kuului olennaisesti lentopalloharrastukseen. Nimesin sen heinäkuussa (http://genre.vuodatus.net/blog/169911) joukkueemme musiikkilistan ykköseksi. Voi näitä muistoja... Mitenköhän Kike nyt selviää?

Kiva kun kommentoit, käy toki useammin. :)

Mua lähes itkettää. Kirka oli NIIN hyvä.

Ihanaa Saara, kun olet kirjoittanut joukkueemme tarinaa.. Se todellakin toi elävästi mieleen jo monen vuoden takaiset pelit ja turnaukset. Kyllä sulla on hyvä muisti. Joko aikaa olisi kulunut tarpeeksi koota joukkueemme yhteen ja järjestää jotain yhteistä. Kesällä olis SaloVolley, pitäiskö ilmoittaa joukkue sinne?

Kyllä Kike selviää, vaikka suri myös Kirkan poismenoa.

Ellu, joo, kyllä mun puolesta voisi olla jo aika (vaikka vielä ei ehkä selkä-, nilkka-, polvi- ym. tukia niin kipeästi tarvita...)! Pitääpä meilailla asiasta, selvitetään.

Duussi, joo, itkettää lähes. Jotenkin tämä oli pahempi kuin Juicen poismeno, ehkä siksi kun kuvitteli Kirkan olevan suht terve mies. :(

Muistaakseni Hengaillaan tuli meidän joukkueen biisiksi legendaarisessa Sollentunan turnauksessa! Siinä samaisessa, jossa pelasimme samassa lohkossa Vantaan Daamien sekä Sporthallenin kanssa... Haha.