Varmat kesän merkit ilmassa. Festarit lähestyvät, ja jokainen tekee suunnitelmia osallistumisesta. Itse tiedän meneväni Ruisrockiin.

Tilanne on kuitenkin tuttu vuodelta 2004. Menin silloinkin Ruisrockiin, koska festari oli aivan täynnä hyviä bändejä. Ja olinhan joka vuosi sitä ennenkin käynyt Ruissalon maisemissa kuuntelemassa musiikkia, ainakin vuodesta 2001 alkaen. Olin siis tyytyväinen valintaani.

Mutta en kuitenkaan ollut onnellinen. Jotain puuttui, tunsin tyhjyyden sisimmässäni. Katumuksen tehtyä päätöstä kohtaan. Ärsytyksen, kun olin ehkä valinnut väärin. Masennuksen, koska en voisi perua päätöstäni, ja koska tilaisuus oli ainutlaatuinen, ainakin sen kesän osalta.

HIM soittaisi vain yhden festarin kesän aikana, enkä olisi sitä näkemässä.

Tällä hetkellä olo alkaa olla juuri tuollainen. Olen päättänyt tehdä jotain muuta lauantaina 17.6., jolloin HIM soittaa Provinssirockin päälavalla. Tiedän, että sitä edeltävänä viikkona minua harmittaa niin vietävästi, mutta en kuitenkaan voi asialle enää mitään. Liputkin on varmaan siinä vaiheessa loppuunmyytyjä, ja onhan minulla siis se toinen tekeminen. Mutta en kuitenkaan koskaan saa tietää, olisiko keikka hyvä vai keskinkertainen, koska en pääse paikalle. V*tuttaa.