Setti oli jotakin tämänlaista:
- Buried Alive By Love
- Wings Of A Butterfly
- Right Here In My Arms
- Under The Rose
- Join Me In Death
- Soul On Fire
- Razorblade Kiss
- Killing Loneliness
- Wicked Game
- Vampire Heart
- Your Sweet Six Six Six
- The Sacrament
- Behind The Crimson Door
- The Funeral Of Hearts
- It's All Tears
Toki ei mitään niin hyvää, ettei aina jotain huonoakin. Alkukeikasta tilaa oli yhtä vähän kuin silleillä purkissa, ja tietenkin joukkoon mahtui niitäkin, jotka huonolla englannilla lauloivat niin sanotusti väärästä stemmasta, mutta kestettäköön. Ei voi valittaa, kun paikalla ei tuntunut olevan edes yhtä ainutta känniördääjää, joka olisi päättänyt viime hetkellä haluavansa etummaiseen riviin. Näitä ei ikinä tule ikävä.
Jututin keikan päätyttyä illan omaperäistä DJ:tä, joka on aina yhtä hauska (ja "hauska"). We Are The World Valon & co. laulamana oli jokin heidän keskinäinen vitsinsä, Ile Aid 2002 luki levyn kannessa. Voi miten lystikästä! Ja nyt (eilen) ensimmäistä kertaa harmitti, etten aikanaan jututtanut bändin erästä tekniikan miestä, Ikeköhän hän on nimeltään, silloin menneen vuoden huhtikuussa, kun mies istui vieressäni lentokoneessa matkalla Lontooseen. Voevoe. Minkäs ujo luonnolleen mahtaa.
I fuck like a beast, kertoi paidan selkäpuoli. Ok.
P.S. Haluaisin muuten perua kaikki puheeni Valon ulkonäön rapistumisesta. Ilmeisesti kyseessä on ollut vain muutama epäonnistunut otos herrasta. Pahoittelen.
Kommentit