Soon elokuu nyssi, sano. Jepjep, tiedän, kaikki kesän festariraportit loistavat edelleen poissaolollaan, mutku mutku... Kaipa minä ne joskus tänne saan.

Istun täällä kotikotona ahteri kipeänä tekemässä etätöitä. Takamuksen kipeytyminen johtuu rankasta ratsastuskurssista, josta on nyt takana vasta kaksi päivää. Eli jos tapaat minut viikonloppuna, saatan olla täysin rampa. Tai vähintäänkin istumavammainen.

Kotikotona olemisesta tulee mieleen vähän lapsuuden kesälomat. Täällä nytkin olen isän kanssa kaksin, äidillä kun työt ovat jo alkaneet. Ja ihan samaan tapaan kuin pienenä, äidin kotiintulo töistä on jotenkin päivän merkkipaalu ja hetken kohokohta. Sitten kun äiti tulee tapahtuu jotain, muuten me vain istumme ja olemme täällä. Hassu tunne :)

Tänään äidin tulo tarkoittaa myös ruoka-aikaa. Mikäs sen parempaa.