Nyt, kun suurin osa kolmen viikon työrupeamasta kaukana kotoa on ohi, on ehkä helppo katsoa taaksepäin tätä kokonaisuutta. Olen nimittäin miettinyt paljon asiaa, sillä oma itse täällä kaukana on ikään kuin olotilanani jatkuvasti läsnä, enkä pääse sitä karkuun. Välillä tosin unohdan tuon persoonan läsnäolon, onneksi, jolloin se on vähemmän ahdistava.

Täällä viettämäni aika on herättänyt paljon erilaisia tunteita, minkä takia nimenomaan haluan kirjoittaa tämän jonnekin muistiin. Harvemmin kotioloissa tulee koettua tällaista väriskaalaa päänsisäisessä maailmassa - olen vähän huono tuntemaan tunteiden ääripäitä noin ylipäätään, järki kun määrää meikäläisen maailmaa. On mielenkiintoista tuntea asioita, joita ei (toivottavasti?) enää koskaan joudu tuntemaan. Järki on täällä saanut tehdä tilaa Saaran Sosiaaliselle Minälle.

Kirjoitan osan tekstistä täkäläisellä murteella, jos vaikka saisin osittain terveisiä perille isännilleni. Writing in English ahead.

1. viikko | 1st week

Coming here, I knew three weeks is a long time. En vaan tajunnut, mitä se lopulta tarkoittaa.

The first week was easy to spend pretending to be a tourist. I managed to take photos and go shopping. Ajattelin jokaisen nurkan takana olevan jokin näkemisen arvoinen juttu, joka pitää kokea. Especially Mark Selby's home club. Ohhhh. (Phew, he wasn't there!) But that was indeed one of the highlights, although a friend would indeed have made it a lot more unforgettable!

I went to the pub to have dinner a couple of times... accompanied by Kerrang! and myself. Pints were good but not enjoyable.

Sudden homesickness condition

...was on Wednesday. Craving to sleep in one's own bed. Kylmän Strongbow-pintin jälkeen tietenkin piti ruveta emotionaaliseksi.

Reality hit me in London on Sunday: it's no fun seeing the sights when there's no-one to share your comments with. And I've never liked landscape photos without people. Ja vielä oli kaksi kokonaista viikkoa edessä, mitähän tästäkin tulisi?

2. viikko | 2nd week

Tämän arvioin alunperin pahimmaksi. The second week would be the week, that wasn't the first, but not yet the last... Kuitenkin viikko meni siinä kuin muutkin.

Although I noticed some change in my behaviour. I didn't want to do pub-food anymore, because I had already read my Kerrang!s (which both btw had Ville Valo in them) (ja suomalainenhan ei seurustele tuntemattomien kanssa...). Exercise, hotel gym or jogging were of course an option, and luckily the first was less than 50 feet from my door. Hauikset saivat treeniä pitkästä aikaa, ja samalla mietin mielessäni, millaisia salipellejä sitä näkeekin... (some of them only exercise their arms and shoulders, which is ridiculous when their legs are as thick as my forearms)

General loneliness attack

Thursday, the 13th, was the worst. Töistä lähtiessä ajatus iski mieleen: here I am, all alone. Kukaan ei ihan oikeasti täällä välitä, vaikka niin olisi kiva ajatella. My friends are more than 1000 miles from here. Yksin, hotellihuoneeseen. Yksinäisen ihmisen maailma tuli käytyä läpi muutamassa tunnissa pohjamudissa rypien.

The best weekend

My reasonableness helped me through some of the Thursday's attack: a friend, a very close one even, was coming to pick me up for a fun weekend in Cambridgeshire on Friday. And yes, really, truly, utterly, it was all good! Kiitos to both of you, E&K :) For the first time on this trip pubbing was fun (German language, Star Wars and Pingu, what else?)! Crazy English(wo)men. I also got to introduce some of the locals to one of the most famous Finnish English speakers around, isn't that lovely? That one'll never stop being funny, you know.

3. viikko | 3rd week

Painajaisalku. The drop back to everyday life was enormous. Selvisin kuitenkin, mutta syvillä naarmuilla. Työtkin alkoivat ärsyttää suunnattomasti. What I was trying to do on Monday and Tuesday was to just keep myself up and running, without major success - especially in the evenings I preferred staying in my room.

Tämä viikko ei vielä ole ohi. Koska palaan tänne vielä viikoksi, haluan hyvän maun suuhun lopulta. From the comeback week I am hoping to get some of the feelings I had on the first week, kind of like experiencing something brand new. Varasin hotellinkin ytimestä. In the town centre, there will be at least a good selection of restaurants, even with reasonable prices, I hope.

---

What's keeping me alive and (almost) well, then? Voi kuulkaas, parempaa aikaa tälle ei olisi voinut sattua. Olen nyt lähentänyt suhdettani Villen kanssa jälleen pitkän tauon jälkeen. Uutta HIMpulaa on siis tullut kuunneltua RUNSAASTI, plenty. ♥ And even though the music might seem too depressing for these English ignorant listeners, it definitely is the opposite for me. I have a lot of unreleased sing-along energy gathered up for the new album, waiting to be released on the free weekend at home... Can't wait! Anteeksi kotiväelle jo etukäteen... ;)