Olen jo kiusallisessa määrin tietoinen siitä, etten ole pitkään aikaan blogannut kunnolla, enkä ainakaan aiheesta. Jos siis kuvitellaan, että tämän blogin aihe on musiikki.

Noh, musiikkiblogausta ei oikein tästäkään tule. Kuitenkin päätin tarttua toimeen nyt oikein kunnolla, kun Vuodatuksen avasin.

Mitä minulle kuuluu? Voi, kiitos kysymästä, minulle kuuluu ihan hyvää (vakiovastaus). Teen diplomityötä toista kuukautta, ja olen ihan täysipäiväisesti sen työllistämä tällä hetkellä. Aiheesta en teitä tylsistytä, mutta voin paljastaa että se on vähemmän teknistä insinööriaihetta, melko tekniseen pääaineeseen. Olen kiinnostunut, niin kuin varmaan nyt kaikki tekin.

Opiskelijaelämä on siis lopuillaan. Viime aikoina olen alkanut miettiä, mihin kaikkeen ajanjakson loppu on nyt vaikuttanutkaan. Ainakaan viikolla en enää kykene valvomaan – en, vaikka kuinka mieli tekisi. Kahdeksan tunnin intensiivinen työnteko vaatisi vielä paljon enemmän unta kuin nyt saan, mutta olen tyytyväinen jos pystyn edes vähempään intensiiviseen työmäärään. Artikkelien lukeminen on rankkaa (ja kotisängyssä varma tapa saada unen päästä kiinni).

Siispä viikolla olevat musiikkitapahtumat, so. keikat, alkavat jäädä yhä vähemmälle. Mutta mitä tapahtui: Tavastia vastasi äänettömään vaikerrukseeni, ja siirsi arjen keikat alkamaan aiemmin! Olen kiitollinen. Aion kokeilla muuttunutta keikka-aikaa jo 20. kuluvaa kuuta, kun 51koodia nousee legendaarisille lauteille. On jo aika nähdä bändi yhdellä kokonaisella keikalla, eikö.

Viikonloppuihinkin on aikuisten maailmaan siirtyminen vaikuttanut. Nautin suunnattomasti kiireettömistä möllöttelyviikonlopuista, joiden ainoa ohjelmanumero saattaa olla ruuan hakeminen kaupasta. Tätä en kuitenkaan kestä kuin puolitoista vuorokautta putkeen (toistaiseksi), joten muuna aikana kyllä juoksutan itseäni harrastuksista ties mihin kissanristiäisiin koko vapaa-aikani kyllyydestä. Alan tiedostaa tämän hopun vaikutukset, mutten vielä osaa säännöstellä menemisenhalujani. Enkä tiedä miten paljon haluan. Tai pystyn. Aina kun puhun tekeväni jotain, sen luultavasti myös teen. Välillä olen vähän kade niille vähemmän velvollisuudentuntoisille, jotka pystyvät jättämään omat menonsa viime hetkellä ehkä vain levätäkseen rauhassa kotona.

Onneksi suurin osa pakkomenoistani ovat tällä hetkellä liikunnallisia. Nautin jumpissa ja tallilla käymisestä, kun enää eivät iltaopiskelut niitä estä tai vähennä. Seuraavaksi raja tullee vastaan menoarvio-osastolla, joten sieltä löytyy jälleen yksi optimoinnin kohde. Aikuisten maailma vaatii selvästi budjetointia.

* * *

Siinä siis minä, entäs muut? No, Mark Selby sitten voitti SAGA Mastersin Budapestin-reissun aikana. Saksankielinen Eurosport oli ihanaa kertausta kielitaidolle ja noin muuten tietenkin suurta komediaa. "Marrrrvellous Marrrrk Selby" räkäisellä saksalaisärrällä, voi tsihihi vaan. Kävin myös arkiaherruksen lomassa yhdellä viikkokeikalla opiskelijabileissä. Meno sinänsä sai arvostamaan sitä tosiseikkaa, että kohta olen valmistumassa, mutta toisaalta harmittelemaan missä vaiheessa minusta tuli tällainen tylsis... Oh well, you can't have it all. Lääkärileikeissä '08 meno oli katonrajassa, aivan Stockholm Diskotekin valtaisan diskopallon vierellä. Esiintyjänä oli Happoradio, joka ei liiemmin ole viime aikoina keikkaillutkaan. Tapahtuma aiheutti siis keikkakipinän minullekin! Oletteko muuten ollenkaan huomanneet, miten loistava cover-versio Unelmia ja toimistohommia on? Lääkärileikkien yleisö ei ainakaan jättänyt asiaa huomiotta, vaan pomppi biisin aikana vielä Taviksiakin viisi kertaa enemmän. Mukanalaulaminen onnistui kovaäänisesti.