Tein tänään "must"-hankinnan levyosastolla. SMG on ollut pitkään yksi suosikkibändeistä, ainakin siitä asti, kun Tiina onnistui raahaamaan minut joskus vuoden 2002 lopulla heidän keikallensa, Tavastialle tietenkin.

Ensimmäinen levy tuli ostetuksi silloin, kun olin aikani kuunnellut biisejä, ja kannattihan se ostaa. Toiseen albumiin törsäsin rahani heti julkaisupäivänä. Nyt olin päivää myöhemmin liikkeellä.

Aikanaan eka levy tehosi siihen osaan minusta, joka halusi sinkkuna rypeä yksinäisyyden tuomassa itsesäälissä. Esimerkiksi:

Haluun tietää, haluun tietää, missä onnelliset kohtaa

Pidän huolen, pidän huolen, oon jossain kaukana
(säv. Melasniemi, san. Kokkonen)

Nyt kuitenkin uusi levy Hölmö rakkaus ylpeä sydän alkaa olla jo varsin kaukana tuollaisista yksinäisyystunnelmista. Samalla bändin musiikki on muuttunut. Ensimmäisten kuuntelujen jälkeen levystä välittyi kypsä kuva: ensimmäinen biisikään ei ole revittelyä, kuten monesti avausraidat ovat, elleivät vähintäänkin reippaampaa puolta levystä. Toisena kappaleena soi tarttuva sinkkubiisi Hölmö rakkaus, joka saa jo nyt ajattelemaan kesää.

Fiilikset levystä siis ovat tällä hetkellä hyvät. Tällä levyllä ei ole sellaista bilemusiikkia kuin vaikka debyyttilevyn tai Nimikirjainten Huomisen sää, mutta ehkä juuri tämä tekee uutukaisesta hyvän. Kuuntelin levyä keskittyneesti tänään bussimatkoilla, ja melkein kotiin päästyäni esiin nousi kuudes kappale, Vierailla kallioilla. Pakkasenpurevassa pimeässä talvi-illassa kävellessäni biisin tunnelmointi kuulosti todella hyvältä – mielipide ei ole muuttunut, vaikka kotona nyt istunkin. Terhi vieläpä laulaa niin kauniisti sanat "rakastan sinua", *nyyhkis* :) En kovin hyvin osaa kuvata tuota tunnelmaa, joten kaipa Sinunkin, hyvä lukija, pitää hankkia nyt tämä levy ja kuunnella itse.