Tänään iski syysstressi, joka on toistuvaa laatua. Se kun tulee joka vuosi suunnilleen samaan aikaan. Kyse ei ole ihan mistä tahansa stressistä, vaan erittäin omalaatuisesta versiosta, jollaista en varmaan muuten tunnekaan. Olen ylipäätään suhteellisen huono stressaamaan asioista, joihin voin vaikuttaa, mutta tämä stressi puolestaan on sellaisesta asiasta, johon ei tuntuisi olevan mitään varmaa hoitamis- tai hoitumiskeinoa.

Torstaina nimittäin tulee myyntiin HIMin perinteisen 31.12. keikan liput. Sain tiedon tästä niin meilitse kuin radion pop-uutisistakin, joten stressin aihetta pukkaa joka tuutista. Haluan ehdottomasti päästä keikalle, mutta en kuitenkaan ole valmis yöpymään keskellä kaupunkia lippujen vuoksi. Viime vuonna sain liput tuurilla, mutta tänä vuonna jännittää taas. Aiemmin lippuja sentään oli mahdollisuus ostaa kiskurihinnoin nettihuutokaupasta, mutta ei enää - kiitos nimettyjen lippujen.

Huutokauppaushan on varsin epäilyttävää tällaisissa valtavan suuren kysynnän mutta vähäisen tarjonnan tapahtumissa. Trokarit tienaavat lippuja myymällä useita kymmeniä euroja, ellei jopa satoja, koska ihmiset ovat valmiita maksamaan lipuista, joita he eivät normaaliin tapaan onnistuneet saamaan. En haluaisi periaatteen takia ostaa tuollaisia kalliita lippuja, mutta siinäkin on puolensa. Pomoni nimittäin esitti hyvän näkökulman vaihtoehtokustannuksesta: voisin olla koko päivän töissä sen sijaan, että jonottaisin lippuja ulkosalla, ja tienaisin päivän aikana ylimääräisen rahan kalliin lipun ostamiseksi. Ta-daa! Näin pääsemme taloudelliseen ajattelutapaan.

Mutta tuo edellä mainittuhan siis ei ole vaihtoehto, liput myydään nimellä ja that's it. Eipähän kukaan pääse hyötymään tuosta Tavastia-keikan kysynnästä, paitsi tietenkin järjestäjät itse. Torstaina kaikki on intter netin, puhelinlinjojen, jumalten ja etenkin tuurin varassa, saanko itselleni piljetin vai en. Kerron kyllä sitten, miten kävi.