Olavi Uusivirta siis oli eilen Tavastialla. Olin kolmatta kertaa hänen keikallaan: ensimmäinen tilaisuus oli Vanhalla talvella, jolloin en tiennyt biiseistä kuin hitit, toinen taas jumppafirman asiakkaiden kevätbileissä soitettu akustinen yllätyskeikka (yllätys siis ainakin minulle ja kavereilleni). Nyt oli siis vuorossa ensimmäinen kunnon keikka, ja tietenkin Tavastia sopii sellaiseen parhaiten tapahtumapaikaksi... Erityismaininnan ansaitsevat biisit Ala vetää, Aina siellä ja Sä et tiedä mitään: eivät aiheuta suurempia väristyksiä levyltä kuunneltaessa, etenkään Ala vetää, joka on varmaankin inhokkini Me ei kuolla koskaan -levyllä. Livenä toimivat kuitenkin kuin vanhanaikainen junan vessa. Suoraan jakeluun. Herkistelypuolelta ihastuin biisiin Niin kuin eilenkin, aijjai. Se soi vielä aamullakin päässä!
Alun melkoisen greizi tulkinta kuulemma Aleksis Kiven runosta. Huh.
Bändiäkin näkyy jopa tässä yhdessä kuvassa.
Keikan lopussa Olavi oli hikinen, rikkonut(?) yhden kitaran ja kaatanut mikkiständin useasti... hymyä silti riitti ja soittaminen jatkui edelleen tunteella :)
Kaikki kuvat © minä, muuten. Kiitos Maijalle ja Kaisalle välittömästä keikkaseurasta, kiva oli nähdä myös Juliaa, Lauraa, Mikkoa, Samia ja Tiiaa. Ja keikkahan oli tosiaan onnistunut, koska Kaisa meni heti seuraavana päivänä ostamaan Olavin levyn :D
Kommentit