Moottoritie on tyhjä, kesällä tehty tuore asfaltti märkä. Ajovalot tarttuvat ympäröivään kevyeen sumuun. Volkkarin pikku moottori huutaa 4000 kierroksessa, mutta auto etenee tasaisesti eteenpäin.

Tuota minä kutsun ajonautinnoksi. Saldona kolmen rekan ohitukset, matkaa reilu sata kilometriä. Ajomatkasta tuli nyt kotiin tultuani mieleen Poets of the Fallin Late Goodbye, koska siinäkin ajetaan yössä.

Minun yöajoni oli tällä kertaa Happoradion syytä. Bändi keikkaili Hämeenlinnassa paikallisen AMK-opiskelijajärjestön syksyn aloitusjuhlissa (nimiä en mainitse, koska joku googlailija kuitenkin eksyisi tänne). Keikka oli mainio, ei muuta voi sanoa. Aiempia tämän vuoden happohuipennuksia ovat olleet pitkät keikat Vantaalla ja On The Rocksissa. Lyhyempikin perussetti näköjään riittää hyvyyttä varten, kun porukkaa on kuin pipoa, ja suurin osa on vielä sopivassa maistissa. (Huom. sopivassa, keikasta selvisi parilla kyynärpäällä päälakeen ja yhdellä tallotulla varpaalla.)

Kardia tuli myös nähtyä, muistin tietäväni heiltä kolme kappaletta, mutta iloiseksi yllätyksekseni tuttuja biisejä olikin neljä. Juhuu! Happoradio antoi Maijalle vittulaulun, joten Maija jaksanee huomenna työpäivänsä loppuun (vaikkakin väsyneenä). Hauska keikka, kerta kaikkiaan.

Jussikin sai tietää tietävänsä Happoradion biisejä. Päivän tilinpäätös on siis pitkälti plussalla.